Burgundy - eiku marjapuuroo

Lupasin esitellä tarkemmin nuo uudet statement-korvakoruni, jotka täydensivät asuani Hilkan syntymäpäivillä. Kaunottaret löytyivät Turun H&M:sta, josta löysin myös 20-% alennuksella marjapuuronvärisen palmikkoneuleen! Tykkään!

Saatoin näiden myötä vähän innostua punaamaan huulet ja lakkaamaan kynnet sävy sävyyn...

Siskon synttäripäivän viettoa

Viimeiset pari päivää on kuluneet ihan hulinassa! Tulin toissailtana Turusta kotiin, ja pääsinkin junamatkani jälkeen heti valmistelemaan juhlia tälle päivälle. Pikkusisareni täytti viime tiistaina kahdeksan vuotta (vastahan näin sen ensi kertaa äidin kainalossa keskussairaalassa..?), ja tänään sitten juhlistettiin pienten kutsujen muodossa. Oli jotenkin liikuttavaa katsoa omaa pikkusiskoa ottamassa vieraita vastaan ja avaamassa lahjoja, ja huomata Hilkassa se jännityksensekainen riemu, jota muistan pienenä tunteneeni itsekin juhlapäivinä.

Muutama kuva ja sana omasta juhla-asustani:

Oon tänään rakastunut tuohon vuosi tai pari sitten ostamaani pinkkiin mekkoon. En tajua miten oonkin antanut sen lojua kaapissa käyttämättömänä - vasta tänään leikkasin siitä hintalaput pois! Tuo ihanuus tulee kuitenkin kuulumaan tämän syksyn suosikkivaatteisiini. Mun pastelli/pinkkikauteni näyttää siis jatkuvan, vaikka yksi sun toinenkin tuttavani kysyy multa silloin tällöin josko se mahtaa pian päättyä. Mutta kun värit tekee onnelliseksi!

Mekon kaveriksi yhdistin ylioppilaskengikseni ostamani Pertti Palmrothin sandaletit, sekä näyttävät statement-korvakorut. Pitääkin esitellä nuo korut teille paremmin joku kerta, ne on ihan täydelliset tuomaan vähän blingiä simppeliin asuun...

Leivoin siskolleni omenaisen juustokakun, jota tein ensimmäistä kertaa muutama päivä sitten erääseen seurakunnan  tapahtumaan. Kakku oli kuulemma "viehättävää ja täyteläistä", joten teen tätä varmasti vielä useamman kerran. Luulenpa tosin viehättävyyden johtuneen pitkälti mummun tekemästä omenasoseesta, jota sain leipomuksiini käyttää. Eiks muuten Dominot olekin ehkä parhain lisä kahvipöytään juustokakkujen kaveriksi? Kertokaahan mulle heti, kun huomaatte piparkakunmakuisten Dominoiden valtaavan taas kauppojen hyllyt...

Tällaista tänään. On niin kivaa päästä aina välillä järjestämään juhlia, leipomaan, tapaamaan sukulaisia ja ystäviä ja saamaan erityisen hyvän syyn suunnitella hetkeen sopiva asu. Seuraavia odotellessa!

Aikuiseksi kasvamisesta

Mulla on ihan hassu olo. Musta tuntuu, että oon yhden kesän aikana kasvanut ihmisenä ihan valtavan paljon. Ehkä se johtuu siitä, että oon saanut sellaisia elämänkokemuksia, jotka ovat olleet mulle aivan vieraita aiemmin. Olen nähnyt kahdenlaista työelämää huhtikuun lopusta alkaen ja oppinut sitä kautta ihan valtavan paljon uutta - paitsi ihan käytännön taitoja, myös ihmisistä, itsestäni ja elämästä yleensä.

Mun mielestäni ajatus aikuistumisesta on aina ollut jollakin tapaa pelottava. Toki se on ollut myös asia, jota olen halunnut ja odottanut - mutta kaikki ajatus siitä, että pitäisi osata ottaa vastuu ihan kaikesta tekemästään, pärjätä uusissa tilanteissa ilman vanhempien läsnäoloa ja olla järkevä aikuinen... Osaanko minä? Osaanko ihan varmasti toimia itsenäisesti, vai teenkö jatkuvasti virheitä ja vääriä valintoja? Näyttää tyhmältä kirjoitettuna, mutta toisaalta uskon, etten ole ainut ihminen maailmassa, joka on pohtinut tällaisia aikuistumisen kynnyksellä.

Ihan viime päivinä oon vähitellen alkanut luottamaan siihen, että kyllä, minä osaan. Minä osaan ottaa vastuuta tekemisistäni ja uskallan mennä vieraisiin paikkoihin. Miksipä en siis jatkossakin pärjäisi? Viime tiistaina matkustin yksin Turkuun sukulaisteni luokse, joita olen nähnyt vain pari kertaa elämäni aikana. Totta kai mua jännitti ihan kamalan paljon kun ei vanhemmat olleet täällä "johtamassa keskustelua", vaan mun piti itse uskaltaa avata suuni. Musta on aivan mahtavaa huomata, että pärjään. Oon oppinut tuntemaan paremmin omia sukulaisiani, luottamaan sosiaalisiin taitoihini ja en mä tiedä... Vaikka oon ollut ihan vaan pari päivää poissa kotoa, niin musta tuntuu että oon ihan oikeasti tullut itsenäisemmäksi. Ehkä se on tää välimatka?

Vaikka kesä ja mun pieni irtiottoni Tampereesta ja kodista tuntuukin mua kasvattaneen itsenäisemmäksi, en missään tapauksessa voi kutsua itseäni vielä täysin aikuiseksi. Luotan itseeni paljon enemmän kuin aiemmin, mutta mulla on silti ihan valtavasti vielä opittavaa. Äiti, pitääkö mun nyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi? Äiti, miten tää lasku maksettiinkaan? Hei isi, mitä eroa onkaan moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä? Mummu, miten tää tahra lähtisi parhaiten mun valkoisesta puserostani?

Ja ne järkevät valinnat? Hmm... Jos oon jotakin kesän aikana oppinut, niin sen, että virheet ja väärät päätökset kuuluvat ihmisyyteen. Virheet ovat inhimillisiä ja jokainen ihminen tekee niitä. Useimmiten virheensä pystyy korjaamaankin, joten niiden tekemistä ei pitäisi pelätä. Ja eiks sitä sanota niin, että virheistään oppii parhaimmin? Aika hankalaksi menee, jos aina vaan koettaa pyrkiä täydellisyyteen. Aikuinen saa tehdä virheitä siinä missä lapsi tai nuorikin.

Jonkun kesäpäivän asu ja kuulumisia

Elokuu? Kesä on mennyt ihan hirmuista vauhtia, mulla oikeastaan ihan vain töiden parissa - viime viikko oli mun ainoa lomaviikkoni tänä kesänä! Näitä kuvia me napsittiin viime sunnuntaina Johanneksen kanssa pienen shoppailukierroksen lomassa. Mun asustani voi päätellä, että pastellihuumani on jatkanut voittokulkuaan kesäkuukausina: neljännessä kuvassa kiteytyy jotakin, mitä en ikinä olisi voinut kuvitella omistavani. Jep, vaaleanpunainen nahkalaukku. Mietin melkoisen pitkään tuon yhdistelykelpoisuutta, mutta minkäs teet. Kliseisesti sanottuna meidän kahden tapaaminen oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Eipä tässä sen kummempia kuulumisia, huomenna taas töihin. Välillä on ikävä tajuta, etten ole juurikaan päässyt nauttimaan kesähelteistä ja aurinkorannoista, mutta samalla oon ihan hurjan kiitollinen siitä, että mulla kävi tänä vuonna uskomaton tuuri kesätöiden suhteen. Oon oppinut paljon uutta elämästä ja ihmisistä, ja saanut tietysti sitä työkokemustakin. Huippua nähdä maailmaa välillä muustakin kuin opiskelijan näkövinkkelistä!

Näsilinnaan tutustumassa

Siis arvatkaa mitä! Kaiken tän Photobucket-häsläyksen jälkeen mulle ilmeni tänään, että pystynkin taas lataamaan kuvat ihan normaalisti Bloggerin kautta, öö mitä..? Tuntuu ihan hassulta kirjoitella postausta about kuukauden tauon jälkeen, mutta eiköhän se tästä taas vähitellen ala luonnistumaan.

Tänään käytiin äidin kanssa kaupungilla viettämässä yhteistä vapaapäivää. Ihan vaan sen verran, että käveltiin Näsinpuistossa ja ihailtiin sitä uskomattoman kaunista ja traagisen historian omaavaa vanhaa linnaa. Ihan hävettää myöntää, että kävin kyseisessä paikassa ensimmäisen kerran ikinä, vaikka koko pienen ikäni olenkin Tampereella asunut. Joka tapauksessa, rakastuin paikkaan täysin ja otin heti kotiin päästyäni enemmän selvää Näsilinnan (entinen Milavida) historiasta.

Oon aina ollut kiinnostunut historiasta, ja vanhat rakennukset ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Vaikka Näsilinna on päästetty rapistumaan jo melkoisen huonoon kuntoon, ei sitä katsoessa voinut muuta kuin huokailla ihastuksesta. Voin vain kuvitella miten upea linna ja puistoalue on ollut kauan sitten täydessä loistossaan. Katsokaa nyt noita parvekekaiteita ja ikkunakoristeita!

Luulenpa, että tuolla tulee käytyä vielä monen monta kertaa. Oli ihan huippua löytää jotain itselle uutta ja näin kaunista omasta kotikaupungista. Kiitos äiti!

Hyvät neuvot kalliit

we<3it

Moikka!

Tässä kesän aikana ei blogikirjoittelu ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä - kuvat katoilevat vähän väliä Photobucketin "kieroilujen" vuoksi, mikä on suoraan sanottuna syönyt omaa motivaatiotani kuvailla ja ajatella blogin päivittämistä.

Olen kuitenkin kaivannut kirjoittelua kovasti, ja olenkin tässä pohtinut mitä mun pitäisi tehdä. En ole keksinyt Photobucketille korvaavaa ilmaista järjestelmää joka toimisi paremmin (enkä muuten ole oppinut käyttämään flickr:ia, hahaa). Oma kärsivällisyyteni ei ainakaan kestä sitä, että blogissani kuvat ovat esillä about viikon verran kuukaudessa, enkä usko että siitä kukaan lukijoistanikaan niin kovasti nauttii.

Pohdinkin tässä kokonaan uuden blogin perustamista. Puolentoista vuoden aikana tästä on tullut sen verran tärkeä harrastus, etten todellakaan halua sitä lopettaa. Mitäs mieltä siellä ruudun toisella puolella ollaan uudesta blogista? Tämä tosin on vielä ihan suunnittelutasolla - mahdollinen uusi nimi, osoite ja kaikki on vielä ihan työn alla!

Otan erittäin mielelläni vastaan kaikenlaisia neuvoja, vinkkejä ja toiveita mahdollisen uuden blogin suhteen. Tällä hetkellä kaipaan erityisesti vastauksia näihin kysymyksiin:

1. Miten tulevaan blogiin saisi ladattua kuvat helposti ja ilmaiseksi, ilman huolta niiden "katoamisesta"?
2.  Mitä toivoisitte uudelta blogilta?
3. Hankintalistallani on uusi kamera. Etsin edullista, mutta hyvätasoista kameraa, joka kulkee hyvin mukana, mahdollisesti mini- tai puolijärkkäri..?

Toivottavasti saan teiltä vähän apua näissä pohdinnoissani! Koetan tässä uuden blogin suunnittelun ohella käydä täällä päivittelemässä kuulumisia tai jotain.

Nauttikaa huikeista kesäpäivistä!

Vihdoinkin vapaapäivä + shortsikeli!

Heipsun! Nyt näkyy kuvat taas (ja toivottavasti pysyvätkin näyvissä!), joten mentiin heti ottamaan uusia asukuvia. Mulla oli tänään vapaapäivä, ja ensimmäisen kerran pääsin nauttimaan shortsikeleistä - joka ainoana mun aiempana vapaapäivänäni on ollut joko armoton vesisade tai sitten liian kylmä. Tarkemman sään analysoimisen sijaan voidaankin vihdoin siirtyä siihen tämänpäiväiseen asuun.

Huomaatteko muuten kuvissa jotakin uutta, joka suoraan sanottuna hämmentää itseäni edelleen aivan suunnattomasti..?

Jep, ne on nuo Converset! Ihan huippulöytö Radiokirppikseltä, kun käytiin siellä yhdessä Juulian kanssa pari viikkoa sitten. Juulia naureskeli erään pöydän äärellä mulle, että "Aino hei, täällä olis sulle nyt nää kauan halutut Conssit!" Mulla tosiaan ei ole ollut tennarin tapaisia rentoilukenkiä varmaan sen jälkeen kun olin 14-vuotias, vaan olen vannonut ballerinojen ja korkkareiden nimeen jo hyvän tovin.

Anyway, juttu jatkuu vielä. Juulian osoittamat Conssit oli tummat ja paljon elämää nähneet, mutta viereisessä loossissa eräs tyttö täydensi omaa kirpputoripöytäänsä ja huikkasi mulle, että jos Conssit kiinnostaa niin häneltä löytyisi ihan uudet seitsemällä eurolla. Nepäs olikin just mun kokoa, joten kaupat tuli, puoliksi läpällä. Oon aina sanonut, että jos joskus mulla sattuisikin Converset jalassani olemaan, ne olisivat sitten varrettomat ja valkoiset. Mutta käyhän se näinkin, ja nää on ehkä parhain ostos vähään aikaan! Mitäs tykkäätte?

pusero: H&M, farkkushortsit: Zara, tennarit: Converse, korvakorut: GT

Eipä tässä muuta tänään, palaillaan ja pidetään peukkuja ettei nää kuvat ihan heti taas katoaisi näkyvistä!

PS. Kertokaa ihmeessä nyt vihdoinkin mielipiteenne mun ylioppilaspäiväni outfitista, kun siihen on vihdoinkin mahdollisuus!