lauantai 31. elokuuta 2013

Aikuiseksi kasvamisesta

Mulla on ihan hassu olo. Musta tuntuu, että oon yhden kesän aikana kasvanut ihmisenä ihan valtavan paljon. Ehkä se johtuu siitä, että oon saanut sellaisia elämänkokemuksia, jotka ovat olleet mulle aivan vieraita aiemmin. Olen nähnyt kahdenlaista työelämää huhtikuun lopusta alkaen ja oppinut sitä kautta ihan valtavan paljon uutta - paitsi ihan käytännön taitoja, myös ihmisistä, itsestäni ja elämästä yleensä.

Mun mielestäni ajatus aikuistumisesta on aina ollut jollakin tapaa pelottava. Toki se on ollut myös asia, jota olen halunnut ja odottanut - mutta kaikki ajatus siitä, että pitäisi osata ottaa vastuu ihan kaikesta tekemästään, pärjätä uusissa tilanteissa ilman vanhempien läsnäoloa ja olla järkevä aikuinen... Osaanko minä? Osaanko ihan varmasti toimia itsenäisesti, vai teenkö jatkuvasti virheitä ja vääriä valintoja? Näyttää tyhmältä kirjoitettuna, mutta toisaalta uskon, etten ole ainut ihminen maailmassa, joka on pohtinut tällaisia aikuistumisen kynnyksellä.


Ihan viime päivinä oon vähitellen alkanut luottamaan siihen, että kyllä, minä osaan. Minä osaan ottaa vastuuta tekemisistäni ja uskallan mennä vieraisiin paikkoihin. Miksipä en siis jatkossakin pärjäisi? Viime tiistaina matkustin yksin Turkuun sukulaisteni luokse, joita olen nähnyt vain pari kertaa elämäni aikana. Totta kai mua jännitti ihan kamalan paljon kun ei vanhemmat olleet täällä "johtamassa keskustelua", vaan mun piti itse uskaltaa avata suuni. Musta on aivan mahtavaa huomata, että pärjään. Oon oppinut tuntemaan paremmin omia sukulaisiani, luottamaan sosiaalisiin taitoihini ja en mä tiedä... Vaikka oon ollut ihan vaan pari päivää poissa kotoa, niin musta tuntuu että oon ihan oikeasti tullut itsenäisemmäksi. Ehkä se on tää välimatka?



Vaikka kesä ja mun pieni irtiottoni Tampereesta ja kodista tuntuukin mua kasvattaneen itsenäisemmäksi, en missään tapauksessa voi kutsua itseäni vielä täysin aikuiseksi. Luotan itseeni paljon enemmän kuin aiemmin, mutta mulla on silti ihan valtavasti vielä opittavaa. Äiti, pitääkö mun nyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi? Äiti, miten tää lasku maksettiinkaan? Hei isi, mitä eroa onkaan moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä? Mummu, miten tää tahra lähtisi parhaiten mun valkoisesta puserostani?

Ja ne järkevät valinnat? Hmm... Jos oon jotakin kesän aikana oppinut, niin sen, että virheet ja väärät päätökset kuuluvat ihmisyyteen. Virheet ovat inhimillisiä ja jokainen ihminen tekee niitä. Useimmiten virheensä pystyy korjaamaankin, joten niiden tekemistä ei pitäisi pelätä. Ja eiks sitä sanota niin, että virheistään oppii parhaimmin? Aika hankalaksi menee, jos aina vaan koettaa pyrkiä täydellisyyteen. Aikuinen saa tehdä virheitä siinä missä lapsi tai nuorikin.

12 kommenttia:

  1. Ihanaa pohdintaa, tuli ihan kylmäväreet kun luin tätä tekstiä! Koska olen itse elänyt omana välivuotenani samanlaisia tunteita, pystyin samaistumaan... Aivan ihania kuviakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti! :) Jotenkin helpottavaa kuulla, että tosiaan muutkin pyörittelee päässään samanlaisia kysymyksiä! Kiitos!

      Poista
  2. Aikuisuus pelottaa aina. Pelottaa miten pärjää. Niitä aikuisuuden kohtia on kovin monta, on se opiskelijaelämä, on se ensimmäinen oma kämppä, on ties mitä. jos yhtään lohduttaa, niin tämänkin ikäisenä (32) soita edelleen äidilleni, että apua, mitä mä nyt teen. Onneksi se aikuisuus tulee osissa ja sitten voi tämän ikäisenä todeta, että kai sitä vaikuttaa aikuiselta kovin monen nuoremman silmissä, mutta silti minä biletän sunnuntai aamuna pyjamassa pitkin kämppää :D Onneksi aikuisuus ei ole tylsyyttä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti kirjoitettu, kiitos rohkaisevasta kommentistasi! :)

      PS. Äidin neuvoja ei voita mikään! :D

      Poista
  3. Sinä pärjäät kyllä maailmassa. Tunnut järkevältä nuorelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Oon kyllä todella alkanut luottaa siihen, mutta kyllä se aikuistuminen ja itsenäisyys silti vähän jännittää!

      Poista
  4. Ihanaa että pohdiskelet tälläisiä asioita :) Aikuiseksi kasvaa elämällä ja oppimalla virheistään. Sinulla on hyvät eväät pärjätä. Parasta on olla aina itselleen rehellinen ja tämä pätee varsinkin ihmis-suhteisiin. Onnea matkaan <3

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus ja ihania kuvia! :)

    VastaaPoista
  6. Voi aikuistumista.. itsellä on nyt oma kämppä ja työpaikka ja laskut yms hoidettavana ja kaiken järjen mukaan mut voisi lukea aikuisten joukkoon... ja kyllähän mä saan velvollisuudet ja asiat hoidettua oikein hyvin, mutta en silti tunne itseäni aivan täysin aikuiseksi. Toisaalta, tunteeko kukaan?

    Ehkä nämä vuodet ovat tällaista etsikkoaikaa... pitäisi päättää mitä polkua lähtee seuraamaan, ja väärän valinnan tekeminen pelottaa. Onneksi kaikki käyvät läpi saman, eikä kukaan ole yksin pohdintojensa kanssa..

    Tästä tuli hiukan hassu ja epäselvä kommentti, mutta tosi hyvin kirjoitettua pohdintaa sulta... ja ihanat kuvat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi, Senja, kyllä mä pointin tajusin! :)

      Oikeasti ehkä aikuistumista ei pitäisi ottaa liian vakavasti. Totta kai se on tärkeää, että kykenee ottamaan vastuuta ja hoitamaan velvollisuutensa, mutta kyllä elämän kai kuuluu sisältää jotain muutakin - siinä kai sitten just auttaa sellanen tietynlainen lapsenmielisyys..?

      Nyt minä en puolestani osaa sanoa, onko tässäkään kommentissa enää mitään järkeä, kun puoliunessa vielä vastailen :--D

      Poista