maanantai 12. joulukuuta 2011

Happy Birthday to Me!


Lauantaina vietettiin mun 18-vuotis-syntymäpäiviäni yhteisvoimin perheeni ja sukulaisteni kanssa, ja tämän näköisenä edustin juhlapaikalla. Pähkäilin pitkään kahden asun välillä: mekkoni kilpakumppanina toimi 60-lukua henkevä tomaatinpunainen mekko, jonka ostin kesällä Helsingin Zarasta. Kieriskelin valinnanvaikeuksissani varmaan lähemmäs tunnin verran, mutta lopulta päädyin kuitenkin tähän kauniiseen, mustaan 20-luvun tyyliseen mekkoon. Ajan tyyliä lisäsin vielä pitkillä valkoisilla helmillä. Minna Parikan mustat Belle-kengät sain syksyllä äidiltäni ja ne pääsivätkin nyt ensimmäisen kerran käyttöön. Kengät ovat yllättävän mukavat, vaikka niissä onkin korkoa 9cm (ne on mulle jo korkeat)! Jalkoja alkoi särkemään vasta ihan juhlien loppupuolella. Maltan tuskin odottaa, että pääsen käyttämään noita kaunokaisia ulkona lumien sulettua!


Ilta oli tosi mukava, vieraat viipyivät suhteellisen pitkään ja tunnelma oli hyvä. Jonkinlaiseksi traditioksi mun synttäreilläni on muodostunut joululaulujen laulaminen, ja jostain syystä mua alkaa naurattamaan niiden aikana aina ihan hirveän paljon, enkä todellakaan tiedä miksi. Tänä vuonna onnistuin kuitenkin pitämään itseni jotakuinkin kasassa ja suostuin jopa itse laulamaan Lasse Heikkilän kappaleen Beethlemin yö - tiedä siitä sitten kuinka kaunista kuunneltavaa se oli, mutta anyway...

Ja sitten... Viime postauksessa taisinkin jo kertoa kuinka yleensä oon aika mestari leipomaan (heh), mutta tässä joulun alla tuntuu kuin ne taidot olisi jollakin mystisellä tavalla kadonneet. No, mun mahtavat kondiittorintaitoni ulottuvat erityisesti hyydykekakkujen tekemiseen. Tein muutama viikko sitten kokeeksi äitini työpaikalle kahvi-suklaa -juustokakun, jonka äiti ja hänen työkaverinsa kehuivat maasta taivaisiin. Lauantaiksi olin päättänyt tehdä saman kakun tarjottavaksi, eikä siinä mitään, maku oli kuulemma erinomainen, MUTTA kakun suklaakiille ei ollut hyytynyt. Oli kurjaa katseltavaa kun tummanruskea kiille valui pitkin kakun reunoja... Onneksi se maku kuitenkin on tärkein ja siitä kakusta tykättiin kaikesta huolimatta kovasti.

Lahjaksi sain lähinnä rahaa, ja koska oon suunnitellut ostavani oman läppärin, se tuli todella tarpeeseen. Sain myös Aino Aalto -laseja, pari pulloa kuohuviiniä, kauniin Kalevalan Vanamo-ranneketjun, sekä vannoutuneena Muumi-fanina kaksi muumi-lasia. Sain myös laulavan kortin, jonka ansiosta sydän-parkani teki muutaman ylimääräisen lyönnin - en siis yhtään säikähtänyt!

Kaiken kaikkiaan illasta jäi hyvä maku suuhun, eikä pelkästään äidin herkullisen kookos-riisi -vanukkaan ansiosta!



8 kommenttia:

  1. oo vähän oot nätti! ja ihana mekko, mut vieläkin ihanammat kengät :D onnea!

    VastaaPoista
  2. oon vähän kade noista parikoista :D

    VastaaPoista
  3. Mistä toi mekko on? (:

    VastaaPoista
  4. Anonyymi 1: Voi kiitos paljon! :) tykkään kans noista kengistä melkoisesti!

    nani: haha, osta säkin :D

    Anonyymi 2: mekko on muistaakseni alun perin KappaHlista (haha, en varmaan ikinä osta sieltä mitään), mutta löysin sen joskus kirpputorilta :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos paljon, oon kyllä melkoisen tyytyväinen niihin itsekin! :)

    VastaaPoista
  6. Vuoden myöhässä kommentoin, mut vitsi mä oon kateellinen noista parikoista.. ite kuolannu niitä sen viimeset 5-6 vuotta.. :( </3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vooi, noi on kyllä juuri sellaiset kengät, joita itsekin vaikka miten pitkään katselin ennen kuin sain ne omakseni!

      mutta ehkä sinäkin ne joku päivä vielä saat..? :)

      Poista