Joku oli piilottanut mun kenkäni alakertaan ja meinasin niitä etsiessä myöhästyä bussista. No, bussiin kyllä ehdin, mutta se ryökäle kulki niin hitaasti, että myöhästyin englannin tunnilta. Olin ihan paniikissa, koska mun opettajani on todella tarkka myöhästymisten suhteen. Juoksin pysäkiltä neljänteen kerrokseen riisuen samalla ulkovaatteita.
Lopputulos: hukkasin siinä hätiköidessä mun helmikorvikseni taustan. Etsin sitä vaikka miten pitkään huolimatta jo alkaneesta englannintunnista ja jatkoin vielä tunnin jälkeenkin, mutta sitä ei löytynyt mistään.
Vaikka pieniä, joskus suurempia vastoinkäymisiä sattuukin, elämästä voi aina löytää niitä kuuluisia hopeareunoja. Minun tämänpäiväiset vastoinkäymiset olivat onneksi siitä lievemmästä päästä. Maanantaina oli kokeenpalautukset ja pääsin kaikista kursseista läpi ihan kohtuullisin arvosanoin. Eilen alkoi uusi (ja viimeinen) jakso ennen kesälomaa ja mulla on tällä kertaa vain kolme kurssia suoritettavana. Työmäärä tosin on melkoinen lähinnä äidinkielen töiden takia, ja stressitaso varmasti ehtii vielä hipomaan taivaita. Jostain on kuitenkin saatava vielä voimaa tähän loppurutistukseen. Lukio alkaa olla jo loppusuoralla. Vuoden päästä tähän aikaan voin jo ihan tosissani uskaltaa haaveilla siitä ylioppilaslakista!
Toivottavasti teidän päiväänne on mahtunut paljon auringonpaistetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti