Ajantaju kadoksissa

Kävelin päivällä metsikössä ja ihmettelin, mihin kaikki värit ovat kadonneet. Vielä vähän aikaa sitten puiden lehdet hohtivat sateenkaaren väreissä -  nyt näen ympärilläni vain keltaista ja ruskeaa. Meidän talon kulmalla kasvaa puu, josta huomaan aina vuodenaikojen vaihtelun. Joka kevät, joka syksy tuumin, kuinka vuodenajat pitäisi tallentaa kameralle tuon puun kautta. Joka kevät, joka syksy se jää tekemättä.

Liian usein huomaan eläväni sitten kun -elämää. Ajattelen paljon asioita, joita haluaisin tehdä, mutta lykkään niitä tuonnemmaksi, "paremmalle ajalle". Sitten kun kirjoitukset on ohi, ostan unelmieni laukun. Sitten kun olen tehnyt läksyt, menen ulos ja tapaan kavereita. Sitten kun.

Tällaisia ajatuksia mussa heräsi tänään. Carpe diem taitaa olla ihan pätevä elämänohje, oli se sitten kuinka kliseinen tahansa. Nyt minä paistan pannukakun ja nautin elämän pienistä iloista.

Rauhallista viikonloppua - tai millaisen viikonlopun kukin sitten haluaakaan!