Juhani Aho, Heino Kaski ja minä

Viikkoon on mahtunut mm.

Itsensä sivistämistä: äidinkielen kurssilla saimme luettavaksi Juhani Ahon kirjoittaman kirjan Juha. Huomasin lukiessani saman ilmiön kuin Seitsemässä veljeksessäkin - tarina on ennakko-odotuksiin nähden yllättävän mielenkiintoinen, mutta kirjoitustyyli on tavattoman kuivaa.

Teehetki yksinäisyydessä Sokoksen yläkerrassa. Nuo täytetyt täysjyväsämpylät on jotain uskomattoman hyvää, vaikka ovatkin ihan perustavaraa. Kannattaa kokeilla.

 Mummulassa löysin soittamisen riemun uudelleen pitkän tauon jälkeen. Ylioppilaskirjoitusten aikana soittaminen on todellakin ollut tauolla, mutta soittaessani tuota vanhaa, epävireistä pianoa tunsin pitkästä aikaa musiikin mukanaan tuoman ilon. Innostuin jopa soittamaan prima vista kappaleita, joita en ollut ikinä kuullutkaan.

Olen aina soittanut kaikkein mieluiten romantiikan ajan musiikkia, kuten Chopinia ja Sibeliusta, mutta maanantaina tajusin, että olen sittenkin aliarvioinut herran nimeltä Johan Sebastian Bach.