Kauan odotetut häät!

En uskonut, että häät kuuluvat niihin tapahtumiin, joissa liikutus ottaa ihmisestä vallan. Kuitenkin kun näin rakkaan tätini ja hänen tulevan miehensä astelevan kirkon käytävää alttaria kohti kauniin musiikin saattelemana, myönnän, että muutama kyynel meinasi vierähtää. Onnesta.

Hääjuhlassa soitin morsiusparin pyynnöstä Heino Kasken Yö merenrannalla. Kappale on kaunis, ja itselleni hyvin merkityksellinen, joten sen esittäminen tuntui sopivalta. Jännityksestä huolimatta esitys meni hyvin ja sain kiitosta soitostani.

Musiikkiesityksiä oli muitakin, isäni oli esimerksiksi säveltänyt ja sanoittanut hääparille oman häätangon ja kummitätini lauloi kirkossa Raamatun tekstin. Lisäksi oli joitakin leikkejä, kuten tietokilpailu hääparista - minun ryhmäni voitti!

Illalla lähdettiin pienemmällä porukalla jatkoille Vihtorin kirjastoon. Paikka oli viihtyisä ja tunnelma oli vähintäänkin hyvä. Skumppaa tuli tosin kumottua ehkä vähän useampi lasi kuin oli tarkoitus. No kun muut tarjosi, hehe.

Valitsin asukokonaisuuttani kauan ja hartaasti, mutta siitä ei kuitenkaan ole kunnollista kuvaa! Päädyin kuitenkin pukemaan päälleni tuon 18-vuotissyntymäpäiviltäni tuttuun 20-lukua henkivään pikkumustaan ja Minna Parikan Belle -kenkiin. Korkeissa koroissa on niin ihana olla!

Lopuksi haluan vielä esitellä tätini kihla- ja vihkisormukset. Eivätkö olekin kauniit?

Tuntuu niin mahtavalta, että tätini on löytänyt sielunkumppaninsa! Toivotankin tuoreelle avioparille vielä kerran paljon onnea!