Maistiainen tulevasta

Voi taivas, miten voikin ihmistä väsyttää. Tänään oli äidinkielen preliminääri ja sain taas mukavan muistutuksen siitä, miten uuvuttavaa on istua täydessä salissa kuusi tuntia kirjoittamassa. Pidän ihan valtavan paljon kirjoittamisesta, mutta siihen liittyvää paineen tunnetta en meinaa kestää sitten millään. Ajatukset lentävät i en rasande fart, mutta niiden muotoileminen paperille...se kestää - puhumattakaan lopullisen tekstin kirjoittamisesta palautettavalle konseptille.


Äidinkielen kirjoitusten suhteen mulla on kovat paineet, koska olen ala-asteelta asti kokenut sen opiskelun mielenkiintoisena ja kirjoittanut hyviä aineita. Lukion kolmos-kurssilla kirjoitin Graham Greenen Lastenkutsut -novellista analyysin, jonka sain lukea ryhmällemme ääneen: Se on kokemus, joka ei multa ihan heti unohdu.

Mulla on kuitenkin tänä syksynä ollut hankaluuksia aineistopohjaisen aineen kirjoittamisessa (kirjoitin viime jaksossa huonoimman tekstitaidon vastaukseni ikinä!), joten keskityin tänään ihan suosiolla harjoittelemaan sitä. Pohdin koulumenestykseen vaikuttavia tekijöitä Mikko Puttosen artikkelin Kaverit vaikuttavat koulumenestykseen sekä omien kokemusteni pohjalta. Toivottavasti tällä kertaa keskustelin tarpeeksi aineiston kanssa. Preliminääristä saa opettajalta henkilökohtaisen palautteen, mikä varmasti auttaa kehittämään niitä taitoja, joita vielä pitää harjoitella ennen kevättä.

Oliko kukaan muu tänään äidinkielen esseetä harjoittelemassa?

Huomenna on tiedossa kiva päivä - jos vaan sää sallii, me lähdetään äidin ja isän kanssa Helsingissä käymään. Tuskin maltan odottaa, että pääsen näkemään Aleksanterinkadun ihanat tuikut ja köynnökset!