Mitäs me mummot

Moikka! Ihan mahtavaa - viikonloppu taas! Tänään näin iltapäivällä Eerikaa, ja ette ikinä arvaa mitä me tehtiin. Etsittiin varmaan vaivaiset puoli tuntia sopivaa kahvilaa (Tampereen keskustassahan ei noita kahviloita ole), kun kahviloiden tarjonta ei meinannut käydä yksiin meidän mielitekojen, rahatilanteen ja Eerikan inspiraation kanssa yksiin. No, lopulta nämä nuoret neidot löysivät itsensä perjantai-iltapäivää viettämässä... Kauppahallista, hahaa.

Ja mikäpä siinä, onhan tuo kalantuoksuinen vanhusten kantapaikka omalla tavallaan ihan tunnelmallinen, vaikka viiden kieppeillä siellä ei enää porukkaa niin ravannutkaan. Olen käynyt viimeksi Kauppahallissa tosi pitkän aikaa sitten, ja muistiini on syöpynyt auttamaton kuhina ja pelko ihmisten jalkoihin tallautumisesta.

Linkosuon kahvilasta löytyi tosiaan suhteellisen kukkaroystävällistä syötävää - sämpylä ja pieni kahvi maksoi yhteensä 5,50e. No joo, kallista, mutta edullista esim. Wayne's Coffeen tai kahvila Valon hintoihin. Tosta sämpylästä tuli muuten aikamoiset ala-aste -fiilikset - just tommosia Becelillä kyllästettyjä kinkku-juusto-sämpylöitä saatiin aina appelsiinimehun kanssa evääksi koulun retkille!

Eerika löysi meille taas nätin kuvausympäristön söpön kukkakaupan edestä. Jonkinlaista käsitystä päivän asustakin siis saa - oon todellakin viime aikoina viihtynyt hyvin erilaisissa neulepuseroissa ja pyöreissä kauluksissa nuttura päässä keikkuen. Helmet sain mummultani lainaksi ja oon siitä tosi iloinen. Rakastan helmiä, mutta omistani on lukko rikki...

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

007

En oo sitten ikinä ymmärtänyt James Bondin päälle, mun mielestäni siinä on jotakin, jolle voi nauraa sydämensä pohjasta - vakavasti sitä ei voi ottaa. Tänään menin kuitenkin kuuntelemaan Tampere-taloon James Bond -konserttia ja voi taivas, miten se oli mahtava! Solistit olivat aivan huikeita, orkesterista puhumattakaan. Valaistukset oli mietitty huolella ja tunnelma oli ihan omaa luokkaansa. Pari tuntia meni todella nopeasti, ja olisin kuunnellut vielä mielelläni lisääkin.

jakku: H&M, toppi: H&M, housut: GT, saapikkaat: Pertti Palmroth, laukku: vintage, lasihelmet: vintage

Mulla on aina lievä asukriisi silloin, kun olen menossa kuuntelemaan konserttia tai katsomaan teatteriesitystä. Aina sitä vaan miettii, onko nyt liian arkinen vai liian juhlava. Tänä iltana tunsin kuitenkin oloni kotoisaksi uudessa villa-jakussani ja rakastamissani nahkasaapikkaissa. Kuinka teille on tapana pukeutua tämänkaltaisiin kulttuuritapahtumiin?

Konsertti oli todellakin katsomisen- ja kuuntelemisenarvoinen. Mulla ei ole tietoa jatkuuko esitykset vielä, mutta jos näin on, niin suosittelen ehdottomasti varaamaan liput. Ihan mahtava ilta, suuri kiitos esiintyjille!

Kun Pikku Myy vaihtoi kolttunsa väriä

Moikka! En vaan tajua mihin tää aika menee (anteeks, jaksan ihmetellä sitä suunnilleen jokaisessa postauksessa), haluaisin postailla enemmän tänne blogiin mun kuulumisiani - fakta nyt kuitenkin on se, että koulu teettää ihan valtavan määrän töitä näin abikeväänä ja ruudun ääressä istuminen jää automaattisesti hieman vähemmälle.

Tänään mulla on ollut toiminnantäyteinen päivä: olin aamulla äidinkielen tunnilla sekä soittotunnilla, ja iltapäivällä kävin vielä abien viimeisellä opotunnilla. Koulun jälkeen lähdin isovanhempiani katsomaan, ja sain siellä kuvaamataidontöitäni etenemään huimaa vauhtia. Palautus on loppuviikosta, eli oli ehkä jo aikakin tehdä jotain kurssin eteen... Jos jotain tässä lukioaikana oon oppinut, niin sen, että pakko on paras motivaattori.

kauluspaita: Only, villapaita: GT, kengät: Vagabond, laukku: vintage, korvakorut: GT

Nää asukuvat on muuten torstailta. Oltiin silloin Saaran kanssa kahvilla ja sain samalla kätevästi kuvautettua päivän rentoiluasun. Miltä asu teidän silmäänne näyttää? Musta oli ihan outoa olla sukkahousuihin ja pitkään paitaan/mekkoon pukeutuneena, kun viime aikoina olen täysin totuttautunut housuihin... Kuin olisi Pikku Myy ollut, punainen kolttu beigeen vaihdettuna.

Mitenkä teidän viime viikkonne on kulunut? Itse todellakin opin (jo tiistaina) taas uudelleen ystävien tärkeyden, kun opiskelun ohessa tuli tavattua mm. Kamomillaa, Juuliaa ja Saaraa. Vaikka tosiaan opiskelu on aikaavievää puuhaa ja se on otettava vakavasti, ei elämästä vaan tule mitään, jollei välillä vähän nollaa aivoja ja naura ystävien kanssa.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Pientä ja tärkeää

Tää on niin hullua, miten viikot vaan vilisee silmien ohi. Tänään ihan tosissaan iski tajuntaan, että ihan muutaman viikon kuluttua mun lukio-opinnot on suoritettu. Pari hassua kurssia, penkkarit ja kirjoitukset and that's it. Ihan uskomatonta.

Viime viikko tuntui loman jälkeen mahdollisimman ikävältä, mutta viikonlopun jälkeen olen saanut ihan erilaisen otteen opiskeluun. Kirjoitin viime viikon tekstitaidon vastauksesta täydet pisteet, mikä todellakin motivoi panostamaan täysillä tuleviin koitoksiin. Oon jaksanut keskittyä kirjoituksiin lukemiseen ja se tuntuu hyvältä.

Tänään koulun jälkeen me käytiin Kamomillan kanssa kahvilla (voisiko tässä ihminen enää yhtään enempää tukea Keskustorin Coffee Housen toimintaa?), ja koska me ollaan tunnollisia abiturientteja, meillä oli koulukirjat mukana. Kamo laski matikkaa ja minä keskityin uskonnon kirjan alleviivaamiseen. Tuli siinä ehkä vähän enemmän juteltua kuin opiskeltua, mutta joka tapauksessa... Kahvilassa oli ihanaa lukea, ja huippukivaa siitä teki ihanan ihmisen seura, cappuccino ja suklaa.

Tänään olen erityisen iloinen siitä, että minulla on ystäviä. Arkipäiväisetkin asiat maistuvat niin paljon paremmalle, kun ne saa jakaa toisen ihmisen kanssa!

Harrastan mm. aleshoppailua

Myönnän sortuneeni käymään muutamaankin otteeseen kaupungilla alennusmyyntien aikaan. Vaatekaapin tyhjennys -projektin ansiosta olen kuitenkin pitänyt pääni täysin kylmänä, ja ostanut vain sellaista, mitä ihan oikeasti tarvitsen. Hmm. No okei, ehkä paria juttua ilmankin olisin pärjännyt, mutta anyway.

musta turkiskaulus & kultainen kaulakoru: Glitter

musta, korkeavyötäröinen hame (H&M), Bonus-kirpparilta

H&M ja GT

Vila

Seppälä

Melkein joka vuosi alennusmyyntien aikaan olen sortunut halvan hinnan vuoksi heräteostoksiin, mutta tänä vuonna olen oikeasti tyytyväinen hankintoihini. Kuinkas te muut - oletteko tehneet harkittuja vai heräteostoksia?

Viikon kuulumisia ja lauantain asukuvaa

Moikka vaan kaikille! Eipä oo tullut vähään aikaan postattua - kiitos koulun. Opettajat eivät ole antaneet armoa loman jälkeen, vaan ankara koulutyö alkoi heti maanantaina. Keskiviikkona ehdin jo kirjoittaa yhden tekstitaidon vastauksenkin. Onneksi nyt on viikonloppu! Vaikkei mulla olekaan koulua kuin tunti pari päivässä, on tekemistä ollut aivan tarpeeksi.

Loman loputtua olen myös alkanut valmistautumaan kevään ylioppilaskirjoituksiin katselemalla aamuisin ruotsinkielisiä ajankohtaisohjelmia, sekä kuluttamalla illat uskonnonkirjojen parissa. Äidinkielen muistiinpanoja en ole vielä jaksanut avata.

Sitten päivän asuun:

Neulepusero: H&M, toppi;H&M, housut: GT, kengät: Vagabond, käsikorut: Nomination & Snö of Sweden

Pidän ihan valtavan paljon tuosta neulepuserosta, jonka tilasin jo muutama kuukausi sitten H&M:ltä. Olen pitkään ollut melko arka käyttämään vaaleita värejä, mutta nykyään viihdyn niissä ehkäpä paremmin kuin tummissa. Tänä talvena olen myös löytänyt sisäisen harakkani - kaikki kimaltava ja säihkyvä näyttää kauniilta, eli nuo paljetit ovat ainakin minun mielestäni ihana lisä tähän puseroon!

Miten teidän viikkonne on sujunut? Onko arkeen palaaminen ollut raskasta? Vaikka mulla onkin ollut paljon työtä, oma motivaationi on kaikesta huolimatta aika korkealla. Muutaman viikon kuluttua tämä neiti viettää aikaansa lukulomalla. Valkolakki häämöttää jo lähellä! Taidankin tästä ruveta etsiskelemään inspiraatiota ylioppilasjuhliini. Tarjoilut, mekko, kengät, kampaus, asusteet... Voi vitsit, nyt oon kyllä aivan fiiliksissä!

Viettäkää tekin unelmantäyteinen lauantai-ilta!

Katsaus menneeseen, suunta tulevaan

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille! Oon tässä muutaman päivän ajan selaillut vanhoja kuvakansioita, ja kuten varmaan jokainen bloggaaja, myös minä halusin tehdä pienen kollaasin menneestä vuodesta 2012.

Tammi-helmikuu oli kiireistä aikaa. Valmistauduin elämäni ensimmäiseen ylioppilaskokeeseen, ja kaikki vapaa-aikani kului ranskaa opiskellessa. Luin myös Pikku prinssin ranskaksi. Opettelin käyttämään erilaisia hiuskoruja sekä karvalakkia. Söin paljon jäätelöä ja rakastuin moccachinoon. Vihasin pakkasta. Hassua, että mulla oli noi etuhiukset...

Maalis-huhtikuussa kävin paljon kirpputoreilla äitini ja isotätini kanssa. Tein hyviä toisen käden löytöjä, mutta sijoitin myös laatutavaraan - sijoitin ensimmäisen kerran laatukosmetiikkaan ja muutin mieleni Pertti Palmrothista. Pääsiäisenä maalasin perinteisesti värikkäitä kananmunia, sekä leivoin pikkuveljeni mukaan maailman parhaita suklaahippukeksejä. Käytin ehkä vähän liikaa raitapaitoja.

Loppukeväästä rakastuin läpikuultaviin materiaaleihin, nutturoihin sekä pitkiin helmiini. Uskaltauduin ensimmäisen kerran ulos ilman sukkahousuja, tein ensimmäisen jumpsuit-kokeiluni, hermostuin Beethovenille, söin paljon sushia. Tajusin oranssin olevan kaunis väri.

Juhannuksen vietin perheeni kanssa isovanhempieni mökillä. Otimme siskoni kanssa kuvia järvellä, saunoimme, poltimme kokkoa, pelasimme aliasta. 

Kesällä käytin paljon mekkoja ja hameita. Innostuin maksihameista, ja toivoisin edelleen löytäväni täydellisen sellaisen mustana. Kävin keskiaikaisissa kirkoissa, nautin lämmöstä. Ystäväni vei minut ensimmäistä kertaa elämässäni Arboretumiin, ja ihastuin siihen kukkien väriloistoon.

Kävin Särkänniemen eläinpuistossa lässyttämässä minipossuille, kävin monta kertaa Tallipihalla mm. Suvi-vintage -tapahtumassa sekä Kultasuklaan suklaapuodissa. Katsokaa nyt noita konvehteja!

Loppukesästä aloitimme tätini kanssa hääkutsujen sekä hääkarkkirasioiden valmistamisen. Siinä puuhassa kului useampikin tunti aikaa, kun kaikkea piti askarrella useammalle kymmenelle henkilölle. Aloitin myös itsenäisesti kahden kuvaamataidon kurssin suorittamisen ja kävin äitini kanssa Marusekissa.

Syksyllä tapahtui paljon. Pääsin isovanhempieni kanssa käymään naivistien näyttelyssä Iittalassa ja ihastuin heidän töihinsä. Kävin ystäväni kanssa Design-torilla. Vietimme tätini häitä sekä molempien isoisieni 70-vuotissyntymäpäiviä. Ystävystyin Eerikan kanssa ja maistoin pistaasijäätelöä, joka oli hassua. Tein lisää loistavia löytöjä Pertti Palmrothilla. Pyhäinpäivänä kävin hautuumaalla ja ihmettelin kynttilämerta.

Marras-joulukuussa aloitin innoissani joulufiilistelyn. Kävin muutaman kerran Helsingissä, studia-messuilla ja shoppailemassa ja löysin sen täydellisen pikkumustan. Täytin yhdeksäntoista, kävin liian usein kahvilla, tein jouluostoksia yhdessä pikkuveljeni kanssa ja käytin ahkerasti maailman ruminta hienointa talvitakkia. Tein itse joululahjoja ystävilleni.

Joulu meni tavattoman nopesti, mutta nautin joka hetkestä. Tein piparkakkutalon, ja ensimmäistä kertaa olin tekeleeseeni tyytyväinen. Paketoin huolella lahjat, join paljon glögiä, koristelin kuusen yhdessä sisarusteni kanssa. Katselin Lumiukon ja joulurauhanjulistuksen ja söin suklaata.

Kuvamateriaalia olisi kuluneelta vuodelta löytynyt vaikka miten paljon, mutta johonkin se raja oli vedettävä. Aika on kulunut hirvittävää vauhtia. Nyt on kuitenkin aika kääntää katse kohti tulevaisuutta, ja täytyy myöntää, että minua ainakin jännittää tuleva kevät kovastikin. Ylioppilaskirjoitukset alkavat jo parin kuukauden kuluttua. Siinäpä minulle uudenvuodenlupausta: minä pääsen ylioppilaaksi.