Mun on hyvä olla tässä ja nyt

Tänään on kyllä taas ollut ihana päivä. Sain nukkua pitkään, syödä aamupalan ihan rauhassa, olla vain pienen hetken koulussa. Päiväunetkin ehdin jo ottaa. Englannin läksyt on tehty ja äsken rentouduin Gossip Girlin ja kahvin parissa. Joskus vaan tällaiset pienet onnen hetket on niitä kaikkein parhaimpia.

Mun ranskanopettajani on ihana. Moikkasin sitä koulun käytävällä ohimennen ja sain vastaukseksi: "Oi voi, kun se meidän neitokainen on taas niin kauniina!" Tosi herttaista saada tuollainen kommentti opettajalta! Hymyilytti jo muutenkin, mutta kehut piristivät entisestään. Pienillä kehuilla voi tehdä ihmisen niin iloiseksi, että päätin ottaa tavoitteekseni antaa ihmisille enemmän positiivista palautetta.

Huomenna on tiedossa kamalan pitkä päivä. Tunnit loppuu vasta klo 15.15 ja mun on jäätävä koulun jälkeen kirjastoon tekemään Sinin kanssa äidinkielen absurdismi-esitelmää. Siinä saattaa jokunen tovi vierähtää, kun ei olla vielä aloitettukaan. Sen pitäisi sitten tiistaina olla esityskunnossa, saa nähdä mitä siitä tulee. Mua ainakin jännittää jo ihan kamalasti - stressaan aivan tajuttomasti kaikenlaista esiintymistä luokan edessä. Puhe takkuilee ja sitä rataa.

Taidan ruveta tekemään jo hieman pohjustavaa työtä, että olisi huomiseen mennessä edes jonkinlainen käry siitä mitä absurdismi kirjallisuudessa pitää sisällään. Jos jollakulla on jonkinlainen käsitys kyseisestä aiheesta, valaisevia kommentteja otetaan vastaan!